Työelämässä kiireistä

Pitkästä aikaa ihan tekstiä blogiin. Aloitin työt heinäkuun lopulla ja siitä asti on ollut jatkuvasti kiire tai liian väsy. Nyt kuitenkin parit kuvat tänne ja vähän kuulumisia.

Töissä olen viihtynyt ja todennut, että mukavaa hommaa. Tänään tuli vastaan sellaisia asioita, joihin on vaikea suhtautua ja vaikeaa tehdä mitään asian eteen. Onneksi en ole yksin, kollegalta voi aina kysyä.

Kotosalla ei paljon ole tapahtunut. Sohvat ja sänky ovat yhä edelleen ostamatta. Eteisen remontti tai olohuoneen ikkunoiden vaihto (jälkimmäinen taloyhtiön laskuun) eivät nekään ole edenneet. Omassa kropassa alkaa näkyä kesän liikkumattomuus, turvotusta ja ihmeellisiä mahkuroita (=rasvaa) on alkanut löytyä joka puolelta kehoa, ärsyttää oma saamattomuus. Muru on aina töissä.

Mutta hääpuku on ainakin pesetetty. Piti jo viedä porukoille säilytykseen. Voi kun en raaskisi siitä luopua. Hullua vaan säilyttää tuollaista isoa ja kaunista pukua, josta joku muukin voisi iloita.

Tässä työhuoneen lämpötilat 28.7. Kevyttä yläpilvee tänne ja vähän äkkiä, kiitos! Parin viikon päästä alkaa kuukauden putki, jossa 3 työmatkaa, yhden yön reissuja jokainen. Myös Helsinkiin, etisinkö tavata veljen, ystäviä tai shopata?

Ps. Tällä viikolla olen elänyt mielenkiintoisessa maailmassa öisin. Yhtenä yönä revin raivottaren lailla miestä vikitelleen naisen hiuksia, kiirehdin kotiin kuumeisen vauvan luo yms. yms.

Puutarhanypläyksiä

Olen ihan hulluna yhteen puutarhaohjelmaan, jota katsoin jo viime kesänä. Ohjelman nimi on Puutarhan lumoissa- Tervetuloa meille. Ohjelmassa brittiläiset puutarhurit pyrkivät saamaan puutarhansa Keltaiseen kirjaan. Keltaisen kirjan puutarhat avataan yleisölle ja pääsymaksutulot ohjataan hyväntekeväisyyteen. Esitysaika Tv 1 la n. klo 14.30. Ohjelma löytyy myös Yle Areenasta .

Ohjelma on ihana, koska siinä esitellään aina kaksi puutarhaa, jotka pyrkivät Keltaiseen kirjaan. Ison-Britannian ilmasto eroaa Suomen ilmastosta jonkin verran ja siksi tuolla onkin erilaisia puutarhoja kuin Suomessa. Ohjelman katsominen vaan aiheuttaa "ikävän" puutarha- tai jonkin muun tekemisvimman. Tuota muutaman neliön puutarhaplänttiä ei jatkuvasti voi olla mylläämässä, joten pitäisi saada isompi. Ja siitä päästään sitten oma talo-haaveisiin... Selkeästi minulla pitäisi aina olla jokin projekti käynnissä, muuten elämä alkaa maistua tylsältä. Siispä jatkan haaveilua talosta ja isosta puutarhasta ja alan asennoitua töiden aloitukseen. Tulipa taas järkevä kokonaisuus tästä tekstistä.... ;)

Lomalla!

Ihana helle... Tykkään, paitsi öisin. Nyt siis toista päivää lomalla. Tuntuu mukavalta olla vapaalla näin lämpimällä säällä. Uimassa ollaan käyty joka päivä. Tänään uskaltauduin jopa vaateostoksille, parit paidat tarttui mukaan.

Mutta kohta loma loppuu. Ensi viikon to aloitan uudessa työssäni. Elämäni tilaisuus, mutta vähän hirvittää, entä jos en pärjää. Onneksi minulla on huipputukijoukot! :)

Loma-aivot, ei muuta tällä kertaa...

Neidistä rouvaksi: hääkertomusta 2

Ilmapallojen noustessa korkeammalle ja korkeammalle siirryimme sisään juhlapaikalle. Vieraat etsivät paikkansa ja odottelimme ruuan esille laittoa. Pian pääsimme käsiksi ihaniin ruokiin. Morsian kuitenkin huomasi, että vaikka ruoka oli loistavaa, ei oikein kunnolla maistunut. Liekö syynä ollut kireä korsetti puvussa vai mikä...?

Ruuan jälkeen seurustelimme vieraiden kanssa ja kävimme viereisessä pellossa pyörimässä eli ottamassa kuvia. Kummityttöni avusti minua hienosti helman kantamisessa. Puku ei loppujen lopuksi hirmuisesti likaantunut vaikka illallakin tanssin oikein kunnolla helmat tanssilattiaa viistäen. Ennen kahvia ja hääkakkua otimme myös kuvan kaikista vieraista ja kuvia mm. polttariporukoista ja kuvia vanhempien ja sisarusten kanssa. Tässä kohtaa voin todeta, että valokuvaus on se asia, johon kannattaa häissä kuin häissä panostaa. Meidän kuvaaja oli aivan mahtava ja sitä myöten myös kuvat ovat mahtavia. Kuvaaja mm. ehdotti, että pienet lapset laitetaan minun helmani alle maahan mahalleen makaamaan. Tästä sai hauskoja kuvia!!!

Tässä kuvaa kimpusta, kimpussa käytettiin kahta eriväristä ruusua ja jotain vihreää lehteä reunassa. Halusin kauniin mutta simppelin kimpun ja oli kimppuuni erinomaisen tyytyväinen. Itse tein kimppuun spraymaalilla maalatuista helmistä ja rautalangasta koristeita.

Hääkakku leikattiin, mutta ei polkaistu. Vieraat taisivat pettyä, mutta mitä sitä polkemaan, kun asia on jo selvä.... Tasapeli siis. Mansikkakakku oli hyvää ja kahviakin taisin nauttia. Tämän jälkeen siirryimme rantaan, jossa meitä odotti tanssilava ohjelmineen. Bändi oli tullut jo paikalle ja pian tanssimmekin häävalssin (Maijan ja Jannen häävalssi) ja hyvinhän se meni, mitä nyt helmat oli koko ajan jalan alla. Tanssi jatkui ensin perinteisemmällä musiikilla ja keventyi suomihitteihin. Kaason järjestämää ohjelmaa oli sopivasti ja ohjelmat olivat mukavia. Myös kimppu heitettiin ja sukkanauha löysi uuden omistajan. Samalla vieraat nauttivat boolista ja muista juomista ja jossain vaiheessa myös nautimme isossa kodassa iltapalaa.

Ilta jatkui ja vieraat vähenivät. Myös ilma viileni ja morsian totesi, että nyt on aika lähteä nukkumaan. Olimme tanssilavan läheisyydessä sijainneessa mökissämme heti yhden jälkeen yöllä. Ihana hääpäivä oli ohi ja kävimme onnellisina nukkumaan!

Neitistä rouvaksi: hääkertomusta 1

Hääpäivän aamu valkeni tälle morsiamelle klo 5.10 sulhasen kellon herättäessä. Hyvin nukutun yön jälkeen jännitys jo hiipi pintaan, joten uneen en enää päässyt. Lepäilin sängyssä kuitenkin vielä yli kuuteen. Kävin suihkussa ja nopeasti vielä askartelin kaason kiitoslahjakortin (neuletta luvassa). Aamupalaa nautin aika niukasti ja kaaso saapui hakemaan kampaajalle ennen kahdeksaa. (sulhanen oli lähtenyt vielä viime hetken koristeluita yms. tekemään)

Kampaajalla aika kului mukavasti ja jännitys alkoi kasvaa. Tutkin polttarikansiota ja kuuntelimme radiosta vanhempien lähettämät onnittelut. Sulhanen ja äitini saapuivat kammattaviksi klo 11, jolloin jännityskin väheni. Kampaajalta kukkakaupan kautta kotiin syömään makkarakeittoa. Kuvaajakin liittyi seuraamme tässä vaiheessa. Sulhanen ja bestman saivat itsensä saketteihin ja lähtivät jo kirkolle hääautoa koristelemaan. Kaaso puki minut ja otettiin pihalla pari kuvaa morsiamesta. Sitten kaasolle mekko niskaan ja menoksi. Ihana tunne oli katsoa itseä hääpuvussa kimpun kanssa auton pienestä sivupeilistä.

Kirkolla olimme hieman ennen yhtä ja suuntasimme sakastin ja huulipunan lisäyksen jälkeen kirkon pihalle ottamaan kuvia. Kuvaus onnistui hyvin ja saatiin ihania kuvia. Vieraita alkoi saapua puolen kahden maissa, joten siirryimme sakastiin odottelemaan. Taas alkoi morsian jännittää ja sakastista onkin muutama aika loistava otos jännittyneestä morsiosta. Jo kyyneleitäkin pyyhittiin.

Kello alkoi olla kaksi ja siirryimme isäni ja suntion kanssa kirkon eteiseen, jossa morsiusneitoni odottivat. Asettauduimme paikoillemme, ovet avattiin ja sydän löi hurjasti! Häämarssi alkoi soida ja matka alttarille alkoi. Vihkiminen oli ihana ja intiimi huolimatta isosta kirkosta ja 70 vieraasta.

Ensimmäinen matka avioparina sujui hyvin, odottelimme jonkin aikaa erään koulun pihassa, että pääsemme lähtemään juhlapaikalle. Siellä meitä odotti hevoskyyti, jolla sitten karautimme juhlapaikan pihaan. Onnittelut ja isän puhe sujuivat hyvin ja tämän hetken päätteeksi päästimme ilmaan heliumilla täytetyt ilmapallot.

Tarina jatkuu toisena päivänä...

Neidistä rouvaksi: pari kuvaa

Tänään....

....meidät vihitään! Hieman jo jännittää. Nyt syömään.