Ohjelma on ihana, koska siinä esitellään aina kaksi puutarhaa, jotka pyrkivät Keltaiseen kirjaan. Ison-Britannian ilmasto eroaa Suomen ilmastosta jonkin verran ja siksi tuolla onkin erilaisia puutarhoja kuin Suomessa. Ohjelman katsominen vaan aiheuttaa "ikävän" puutarha- tai jonkin muun tekemisvimman. Tuota muutaman neliön puutarhaplänttiä ei jatkuvasti voi olla mylläämässä, joten pitäisi saada isompi. Ja siitä päästään sitten oma talo-haaveisiin... Selkeästi minulla pitäisi aina olla jokin projekti käynnissä, muuten elämä alkaa maistua tylsältä. Siispä jatkan haaveilua talosta ja isosta puutarhasta ja alan asennoitua töiden aloitukseen. Tulipa taas järkevä kokonaisuus tästä tekstistä.... ;)
2 kommenttia:
Tunnistan jälleen itseni tuosta siun kirjotuksesta, aina pitää olla joku projekti elämässä! Mietinkin joskus, että mitäs sitten kun on jo oma asunto, vauva (toivottavasti) ja naimisiinkin on päästy. Mistä sitten keksitään projektia? Ehkä jostain lomamatkasta, en tiedä.
Päädyin kuitenkin siihen lopputulokseen, että nyt eletään elämässä mukavaa vaihetta, kun aina tuntuu olevan jotain mistä ihmiset onnittelevat. Ensin valmistuminen koulusta, työpaikka, oma asunto, kihlautuminen, häät, lapset... Kaikki elämän isoja virstanpylväitä, joten nautitaan tästä!
Mitenkäs on uudessa työssä lähtenyt sujumaan, tuntuuko paikka omalta?
Enpä ole pitkilleen käynyt blogissa, joten kommenttisi on jäänyt huomaamatta. Mutta nyt se on huomattu!
Ehkä sitä on niin tottunut koulumaailmasta vasta ulkoistuneena, että aina mennään jotain kohti: seuraavaan luokkaa, kirjoituksia, valmistumista... Siksi varmaan tulee tunne siitä, että pitäisi olla joku projekti.
Olet kyllä ihan oikeassa tuosta, että on hyvä elämän vaihe! Eikä kyllä oikein enää tunnu olevan tarvetta projektille, taitaa tuossa työssä olla nyt ihan projektia tarpeeksi. Työ on ruvennut maistumaan ja kiirettä tuntuu piisaavan. Minusta tuli hallinnon virkamies, joten fyysisesti työ vaatii lähinnä istumalihaksia mutta aivotyöskentelyä sitäkin enemmän. Ja hurjasti sinä on vastuuta. Välillä vähän hirvittää, mutta onneksi etenkin kaaso jaksaa tsempata, hän kun ymmärtää koulutuksen puolesta, missä mennään. :)
Lähetä kommentti