Töissä olen viihtynyt ja todennut, että mukavaa hommaa. Tänään tuli vastaan sellaisia asioita, joihin on vaikea suhtautua ja vaikeaa tehdä mitään asian eteen. Onneksi en ole yksin, kollegalta voi aina kysyä.
Kotosalla ei paljon ole tapahtunut. Sohvat ja sänky ovat yhä edelleen ostamatta. Eteisen remontti tai olohuoneen ikkunoiden vaihto (jälkimmäinen taloyhtiön laskuun) eivät nekään ole edenneet. Omassa kropassa alkaa näkyä kesän liikkumattomuus, turvotusta ja ihmeellisiä mahkuroita (=rasvaa) on alkanut löytyä joka puolelta kehoa, ärsyttää oma saamattomuus. Muru on aina töissä.


Ps. Tällä viikolla olen elänyt mielenkiintoisessa maailmassa öisin. Yhtenä yönä revin raivottaren lailla miestä vikitelleen naisen hiuksia, kiirehdin kotiin kuumeisen vauvan luo yms. yms.
2 kommenttia:
Unimaailma on ollut minullakin erittäin vahvaa tämän kesän aikana ja suunnilleen yhtä erikoista kuin sinulla... Minun morsiuspukuni roikkuu kotona, vaikka tilaa se mokoma vie tuhottoman paljon. Olen kyllä ajatellut, että sen voisi säilöä vaikka anoppilaan, mutta haaveilen siitä unelmieni omakotitalosta, jossa on tilaa vaikka mille. ; )
Tämä hikinen kesä on tehnyt kieltämättä löysähkön olon, mutta kyllä se taas tästä kevenee, kun syksyn raikkaus astuu kehiin. : )
Unet ovat kyllä aika mielenkiintoisia. Olen jo muutaman viikon toivonut näkeväni unta kadonneesta sormuksestani. Jos sen vaikka siten löytäisi...
Onneksi ei vielä tarvitse päättää, luovunko puvusta vai en. Sitten kun äiti heittää puvun ulos, niin ehkä pitää miettiä uudestaan! :D
Syksyn ihania viileämpiä kelejä odotellessa. Oli ihana lenkkeillä pitkästä aikaa eilen, osin juoksin ja osin kävelin.
Lähetä kommentti