keskiviikko 11. elokuuta 2010

Työelämässä kiireistä

Pitkästä aikaa ihan tekstiä blogiin. Aloitin työt heinäkuun lopulla ja siitä asti on ollut jatkuvasti kiire tai liian väsy. Nyt kuitenkin parit kuvat tänne ja vähän kuulumisia.

Töissä olen viihtynyt ja todennut, että mukavaa hommaa. Tänään tuli vastaan sellaisia asioita, joihin on vaikea suhtautua ja vaikeaa tehdä mitään asian eteen. Onneksi en ole yksin, kollegalta voi aina kysyä.

Kotosalla ei paljon ole tapahtunut. Sohvat ja sänky ovat yhä edelleen ostamatta. Eteisen remontti tai olohuoneen ikkunoiden vaihto (jälkimmäinen taloyhtiön laskuun) eivät nekään ole edenneet. Omassa kropassa alkaa näkyä kesän liikkumattomuus, turvotusta ja ihmeellisiä mahkuroita (=rasvaa) on alkanut löytyä joka puolelta kehoa, ärsyttää oma saamattomuus. Muru on aina töissä.


Mutta hääpuku on ainakin pesetetty. Piti jo viedä porukoille säilytykseen. Voi kun en raaskisi siitä luopua. Hullua vaan säilyttää tuollaista isoa ja kaunista pukua, josta joku muukin voisi iloita.

Tässä työhuoneen lämpötilat 28.7. Kevyttä yläpilvee tänne ja vähän äkkiä, kiitos! Parin viikon päästä alkaa kuukauden putki, jossa 3 työmatkaa, yhden yön reissuja jokainen. Myös Helsinkiin, etisinkö tavata veljen, ystäviä tai shopata?
Ps. Tällä viikolla olen elänyt mielenkiintoisessa maailmassa öisin. Yhtenä yönä revin raivottaren lailla miestä vikitelleen naisen hiuksia, kiirehdin kotiin kuumeisen vauvan luo yms. yms.

2 kommenttia:

Pia kirjoitti...

Unimaailma on ollut minullakin erittäin vahvaa tämän kesän aikana ja suunnilleen yhtä erikoista kuin sinulla... Minun morsiuspukuni roikkuu kotona, vaikka tilaa se mokoma vie tuhottoman paljon. Olen kyllä ajatellut, että sen voisi säilöä vaikka anoppilaan, mutta haaveilen siitä unelmieni omakotitalosta, jossa on tilaa vaikka mille. ; )

Tämä hikinen kesä on tehnyt kieltämättä löysähkön olon, mutta kyllä se taas tästä kevenee, kun syksyn raikkaus astuu kehiin. : )

Tiipi kirjoitti...

Unet ovat kyllä aika mielenkiintoisia. Olen jo muutaman viikon toivonut näkeväni unta kadonneesta sormuksestani. Jos sen vaikka siten löytäisi...

Onneksi ei vielä tarvitse päättää, luovunko puvusta vai en. Sitten kun äiti heittää puvun ulos, niin ehkä pitää miettiä uudestaan! :D

Syksyn ihania viileämpiä kelejä odotellessa. Oli ihana lenkkeillä pitkästä aikaa eilen, osin juoksin ja osin kävelin.