sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Joulun muuttuessa arjeksi...

Näin Tapaninpäivän iltana on jälleen kerran hyvä todeta, että eipä ole tullut bloggailtua. Selitellä voisi vaikka kuinka, mutta tuskin ketään kiinnostaa. :) Siirrytään siis kiinnostavampiin aiheisiin.

Joulua vietimme ihanasti; jouluaattoaamuna koristelimme kuusen ja katsoimme lastenohjelmia. (käytiin myös miehen töissä, mutta tämän olin jo unohtanut.... Ei aiheuttanut isompia toimenpiteitä.) Iltapäivällä söimme miehen vanhemmilla, kävimme katsomassa pukkia kohta 4-vuotiaan tytön luona ja illaksi siirryimme hautusmaan kynttilämeren kautta minun vanhempieni luo syömään ja saunaan.

Sovimme, että Joulupäivän vietämme kaksin kotona. Melkein näin kävikin, miehen veli perheineen kävi tunnin kyläilemässä. Muuten olimme koko päivän kotona kaksin, illalla kävimme vain vähän ulkoilemassa. Tänään on menty oikeastaan samalla kaavalla, tosin itse kävin hiihtämässä 10 km ja mies kävi lenkillä, että sain katsoa lahjaksi saamaani elokuvaa rauhassa. Pukki taisi kuulla aiemmin esittämäni toiveet aika hyvin, kuvasta päätellen.


Tässä muutama lahjani (kynttilä vain kuvausassarina). Vietin siis aikaani Sinkkuelämää 2-leffan parissa ja näin toisella katsomalla leffa oli kyllä parempi kuin ensi kerran. Vaikkei ensimmäiselle elokuvalle vertoja vedäkään, Sinkkuelämää piristää minua aina. Tämä leffan ja kuvassa näkyvän häätuoksuni (Escada Incredible Me) voimilla jaksan huomenna alkavan työviikon (ehkä...) ja tietysti sen ajatuksen voimin, että saan uudet juhlakengät uudenvuoden aattona vietettäviin häihin!!! Kuvassa myös kovasti tarpeellinen laukkukoru, josta avautuu myös koukku laukulle, ettei laukkua tarvitse aina lattialle laskea. Näiden lisäksi sain uudet hiihtohanskat ja monta muuta kivaa juttua.

Yhdessä saimme miehen kanssa oman kameran! Eli tuokin kuva on otettu uudella kamerallamme, joka on Canonin Powershot A3100 IS. Näin kahden päivän kokemuksella vaikuttaa näppärältä.

Joululoma, 4 päivää, tuli kyllä ehdottoman tarpeeseen. Silti huomasin, etten täysin voinut irroittautua ja unohtaa työasioita. Muutoksen tuulet puhaltavat nykyään työelämässä ja jo 5 kuukauden työputken jälkeen huomaan olevani siinä tilanteessa, että esimieheni vaihtuu. Se pistää mietittyttämään. Ja kai se vastuu alkaa pikkuhiljaa painaa, vaikka tuntuukin siltä, että olen vihdoin päässyt melkein tehtävieni tasalle. Mutta kuten tänään totesinkin ystävälle, puolessa välin sopimusta ollaan. Ja taitaa kyllä nyt olla niin, että olen vain valittanut, enkä muistanut niitä hyviä puolia, joten tulta päin!

Taidankin tästä liueta tutkimaan nettikauppoja parin leffasoundtrackin osalta.... Osaatteko arvata leffat??? ;)

Ei kommentteja: