Taas on viikko vierähtänyt hurjaa vauhtia. Päivät kuluu töissä ja illat ties missä, pääasiassa hääjärjestelyitä tehden. Alle kaksi viikkoa häihin...
Eilen kuninkaallisen häähumun päivänä vietettiin tunti jos toinenkin hääaskarteluiden parissa. Tein mallikappaleet menukolmioista (tunnetaan tuttavallisemmin menutötsät-nimellä;) sulhasen ollessa polttareissaan. Askartelemaan pyysin luotetut henkilöt, äitini ja tätini, jotka mielellään tulivatkin paikalle. (Kaaso ei päässyt askartelemaan, kun oli ihan oikeasti häissä...)
Askartelut aloitettiin nauttimalla pullollinen kuohuviiniä ja Victorian ja Danielin virallisia suklaakonvehteja, joista aiemmin täällä kerroinkin. Oli muuten hyviä! Suosittelen, jos jossain tällaisen rasian kohtaat vielä. Nämä askartelijat havaittiin hyviksi ja reippaiksi ja välillä nautittiin evästä, patonkia ja hedelmäsalaattia. N. 4 tunnin askartelun jälkeen reunatarrat loppuivat ja päätettiin jättää touhu sikseen. Nyt seuraakin etsintäkuulutus:
Jos sinulla tai sinun tuttavallasi on Sinellin kaarevat viivat-nimistä kultaista reunatarraa, voisin ostaa sellaisia yhden tai kaksi arkkia. Sinellin nettikaupasta kun olivat päässeet loppumaan...
(nämä pöytänumerokorttien pidikkeet taivuttelin yhtenä iltana tv:tä katsoessani puolessa tunnissa Tiimarissa myytävästä metallilangasta)
Iltapäivä kului tietysti Victorian ja Danielin häitä katsellessa. Itkeä tirautuinkin vihkikysymysten ja sormuslupausten kohdalla. Jospa sitten ei omissa tarvitsisi.... ;) (ja tähän kommenttina että saahan sitä toiveita esittää...) Victoria oli kaunis ja häät oli hienot. Todetaan nyt kuitenkin, että onneksi omissa häissä ei tarvitse vilkutella ihan koko aikaa.
(tällaisia pöytänumerokortteja tehtiin myös)
Tällaisia kuulumisia häähumusta. Ainiin, tietysti. Meillä ollaan TAAS kipeinä. Flunssa tällä kertaa. Sulhanen aloitti ja minä jatkan. Odottelen tässä toista päivää kurkku kipeänä, että miten paha tauti tästä kehkeytyy. Niin joo, semmoista myös, että häävalssiharjoitukset pidettiin tänään ja hyvin meni. Tosin täytyy vielä harjoitella, että jalat vähän tottuu ja opin taas tottelemaan sulhon viemistä. (ai mitä, minäkö jukuripää????)
Tässä lopuksi vielä kuva meidän tienvarsikylteistä, ilman nimiä tietysti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti