Täällä vielä.

Piti tulla ihan vaan ilmoittamaan, että täällä ollaan. Ei vaan ole ollut kirjoitusolo. Olen kyllä tällä välin saanut ystävän hääsukat valmiiksi. Olivat ainakin minusta HIENOT!!! Ja taisi rouvakin niistä tykätä. Vielä täältäkin onnea, olette ihania! :)

Tähän piti tulla kuva siitä, kun siivosin kirstuani, jossa siis lankoja yms. käsityöjuttuja säilytän. Mutta kuva olikin pikselimössöä, en siis sulostuta teidän päivää rumalla kuvalla.

Nyt vähän ajattelin pohtia asiaa, joka minua kummastuttaa. Olen tästä kaverista aiemminkin blogissa jotain kirjoittanut, nyt taas lisää. Tämä kaverini meni 20-vuotiaana naimisiin, jolloin oli jo iso talo ja velka ja lapsi tulossa. Syntyi toinen lapsi ja sitten tulikin avioero. Liitto kesti alle 3 vuotta. Nyt reilu puoli vuotta eron jälkeen ollaan uudestaan naimisissa ja tulossa on kolmas lapsi, neljäs lapsi tähän uusioperheeseen. Miksi pitää olla niin kova kiire. En ymmärrä. Tuntuu, kuin elämällä olisi eräpäivä ja se olisi aivan nurkan takana.

Olen monesti huomannut, että minulla on kovin perinteiset elämänarvot. Siksi monesti törmään ajatukseen, miksi? Ei ehkä pitäisi tuostakaan ystävästä ajatella mitään ikavaa, mutta en vain voi sille mitään. Ymmärrän toki, ettei elämää eletä muita varten. Eikä varsinkaan minun arvojeni mukaisesti. Silti olen hieman ihmeissäni. Mutta jääköön asia tähän, minä jatkan omaa tasaisen tappavaa, minulle sopivaa elämää. Joka muuten on nykyään maisterin ja työttömän elämää. Elikkäs kyllä, minulle on viime viikolla myönnetty maisterin tutkinto opinahjosta ja enää odotellaan papereita postista. Tuntuvat viipyvän. Pitäisi varmaan suunnitella valmistujaisia, äiti ainakin niitä tuntuu suunnittelevan kun jo tänään puhelimessa puhui jotain karjalanpiirakoista, eli kuten meillä sanotaan piirakan paistosta.

Kovasti tässä kotona ollessa kaipaisi jotain tekemistä. Ennen kotona ollessa oli sentään päivällä koulujuttuja tehtävänä. Nyt ei ole oikeastaan mitään. Mökki hohtaa puhtautta ja ruokaakin on. Mitä sitä sitten tekisi. Olisi sittenkin pitänyt toteuttaa se viime kevään vitsi äitiyslomasta. Ja tämäkin oli sitten vitsi:) Jään tänne pohtimaan, mitä tekisin.

Muoks. kuva pitää olla, joten tässä kuva meidän autosta, joka ostettiin joulukuussa äitiltäni. Eikös ookin upea... :)