Täällä taas vältetellään esseen kirjoittamista muilla verukkeilla. Voitteko kuvitella, äsken tunsin jopa lämpimiä tunteita pyykinpesua kohtaan?!? ilmeisesti tämä jotenkin liittyy siihen, että en tunne lämpimiä tunteita typeriä esseitä kohtaan;)
Tässä päivänä eräänä keskustelimme armaan rakkaani kanssa aiheesta jälkikasvu. Muutamia nimiäkin ilmaan heiteltiin, ja keskustelun perusteella voin sanoa että huh huh, kun tulee vaikeaa pitää penskoille ristiäiset. Minun ehdotukseni tyrmättiin ja vastaehdotuksena tuli sitten jotain kummeli-kamaa, jota nyt en valitettavati enää muista mutta hyvät naurut siitä saatiin. Se kai on pääasia. Ja sitten, paljastui pelottava asia. Armas oli suhteen alussa sitä mieltä, että yksi lapsi riittää. Nyt mieli on muuttunut. Tosiaankin. Ilmeisesti kolme lasta-rankutukseni on tehonnut jotenkin vinksahtaneesti. Se on nyt sitä mieltä, että kun ensimmäinen saadaan ilmoille niin uutta vaan putkeen. Tervemenoa yöunet, järki ja tunteet... Samoin voidaan heittää hyvästit työnteolle tässä elämässä ja edes jossain muussa kuin muumikuosissa olevalle ruumiille. Tervetuloa pikkulapsielämä.................. Tästä täytyy ilmeisesti vielä keskustella. Ja loppuun sitten kaikille, joiden epäilykset heräsivät; ei, en ole raskaana ja kyllä meillä ehkäistään edelleen.
Jotain olen tämän arjen keskellä ehtinyt neuloakin. Puro-langasta vieläpä. Tässäpä kuvaa keskeneräisestä.
Nyt täytynee jatkaa esseen tekoa...
3 kommenttia:
Iikspääks, kaikki vaan sikiää ympärillä..:/:)
Joo, ei sikiä ainakaan täällä. Miusta tuntuu, että kaikki vaan eroaa ympärillä :(
Niin, se rakkaan ehdotus pojan nimeksi oli Volmar Kuulapää... Tervetuloa maailmaan, Volmar, aikuisena kiität vanhempiasi kauniista nimestäsi...
Voi helevetti en paremmin sano :D
Ja myö ei erota :D Ainakaan ihan vielä..
Lähetä kommentti