sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Kuume.

Se iskee toisinaan yllättäen ja hiljaa hiipien. Toisinaan se antaa merkkejä itsestään jo ennen varsinaista iskua.
Joskus se on lievä ja menee itsekseen ohitse. Joskus se pitää otteessaan pitkään.

Se täyttää ajatukset, sumentaa pään. Unet muuttuvat sekaviksi ja ajatukset harhailevat.

Toisia se vaivaa jatkuvasti, toisten luo se ei löydä koskaan.
Se on kaiken nielevä, kutkuttava, kiduttava, karmea, kaivattava.

Maailman vaarallisin tauti.



Vauvakuume.

11 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Noniin. Tätä on ilmeisesti liikkeellä...?

Tiipi kirjoitti...

Pahasti taudin kourissa, molemmat. Eikä kyllä olla ainuita, taitaa olla joku kulkutauti, kun ympärillä semmoisia puheita kuuluu...

Nina kirjoitti...

Hih ;D

Allekirjoitan jokaisen väittämän! Tosin epäilen, ettei se mene ohi kun yhdellä asialla... Eikä silloinkaan välttämättä kuin vähäksi aikaa.

Tiipi kirjoitti...

Niin, taitaa olla totta, ettei mene lopullisesti ohi, kuin sillä itse vauvalla. Mutta aina ei vaan se ratkaisu sovi. Tai joutuu sitä odottelemaan...

Mutta todistettavasti myös tarttuu miehiin tämä tauti! :D

Tuula kirjoitti...

Meikäläisen miehestä on kyllä vielä melekoisen kaukana :D

Tiipi kirjoitti...

Meijän miekkonen taitaapi olla jotenkin poikkeuksellinen... ;D

Tuula kirjoitti...

Arvaas kuka näki viime yönä taas unta, että olin raskaana. En voi käsittää mistä nämä unet taas tulee..ja unessa nimenomaan armas mies oli ihan innoissaan, wtf? :)

Tiipi kirjoitti...

Hmm... Kummallista. Vauvamyrkytystä liikkeellä....

Anie kirjoitti...

Vauvakuumetta on liikkeellä, hihi..:D

Tiipi kirjoitti...

Ai teilläkin Anie? ;)

Anie kirjoitti...

yep! :D