Puikoilla heilui helmikuun alkupuolella merinovillainen haalari vauvalle. Lankana oli Sadnessin Lanett, joka on 100 % merinovillaa. Haalariin valitsin väriksi vaaleanvioletin, tykkäsin kovasti ja sopii sekä tytölle että pojalle. Ohje oli Suuri Käsityö-lehdestä 10/2010, ohje nro 18.
Puku oli mielestäni helppo neuloa, kun jalkojen jälkeen osat yhdistettiin suljetuksi neuleeksi. Tosin sitä ihmettelen, miksi koon 60 cm selkä on valtavan pitkä. Mallasin pukua 56 cm nallehaalarin kanssa ja villapuvun selkäosa oli tuohon pukuun nähden monta monta senttiä pidempi. Mutta eihän se sinällään haittaa, onpa vauvalla selän kohdalta sitten lämpimämpää.
Tälläkin kertaa päätin hieman soveltaa ohjetta. Tässä kerrontaa siitä: Olkasaumat piti päätellä ja ommella 4 silmukan matkalta, loput menikin napeilla kiinitettävään reunukseen. Pähkäilin aikani, miten saisin nuo 4 silmukkaa siisteimmin pääteltyä ja ommeltua ja muistin, että joskus koulun käsityön tunneilla käytettiin jonkinlaista neuloen päättelyä. Netin avulla löysinkin tekniikan nimeltä kolmen puikon päättely, tässä linkki Ullan sivuille. Tällä tekniikalla minun ei tarvinnut ommella saumoja, sitä nimittäin vihaan. Tekniikka sopiikin oikein hyvin esimerkiksi juuri olkasaumojen ompeluun, kun pääteltävänä on sama määrä silmukoita ja ne on muutenkin tarkoitus ommella yhteen. Nykyään neuleohjeissa liian vähän käytetään tällaisia tekniikoita, olisi kuitenkin kiinnostavaa käyttää myös tätä, koska sauma on huomattavasti siistimpi päällepäin kuin käsin ommeltuna!
Tässä ylemmässä kuvassa näkyy puvun yläreunan kuvio. Itse tykkään kovasti. Sama kuvio toistuu myös vauvalle tulossa olevassa villapeitossa. Peitto on kuitenkin vielä kesken, joten siitä ehkä lisää myöhemmin.
Puku odottaa edelleen nappeja, pitäisi ehkä käydä tänään napit ostamassa ;) Yhdet napit kun jo ostin, mutta ne olivat hieman liian isot ja toisekseen niitä oli liian vähän. Sitten voisi laittaa puvun odottamaan pientä sairaalasta kotiutujaa.
