perjantai 19. helmikuuta 2010

Tuskastumisia

Näin ihanat talvimaisemat meidän olohuoneen ikkunasta näkyy. Kuvassa siis auringonnousua.

Viime aikoina on ollut aika hiljaista neulerintamalla. Siis en ole tehnyt mitään. Ei ole ollut tuskaa eikä halua eikä tarvetta tehdä mitään. En ole edes ohjeita selaillut kun ei ole huvittanut. Enkä edes Noro-kerää hypistellyt.
Tämän parissa olen tuskastustellut pariin otteeseen:

Tässä siis pitäisi olla valmis mekko, sen siis piti valmistua jo ystävän häihin tammikuussa, mutta eipä vaan niin käynyt. Tästä pitää oppia taas se, että jos valmiista vaatteesta piirtää kaavoja tai muokkaa kaavoja toisesta mekosta, aina aina aina pitää ommella "mallikappale" lakanasta tms. materiaalista. Nyt se ei oikein istu ja pitäisi ommella tämä ensi viikon sunnuntaiksi valmiiksi. Silloin kun olisi ne valmistujaiset. Siitäkin saa tuskastua, kun äiti hössöttää juhlia ihna huolella. Piti ihan ääntä korottaa, ettei se paistaisi ässiä juhliin. Ja pullaa. Se on jämähtänyt jonnekin 80-luvulle. :) ihanaa kuitenkin kun hössöttää, ois aikasta ikävää, jos kukaan ei välittäisi minun juhlista. Ja iskä keittää lohikeittoa juhliin, nams!

Tällaisissa ihanissa maisemissa kävin tällä viikolla hiihtämässä. 10 km meni ekan kerran alle tuntiin, 58 min. Mutta ei kyllä ollut kovin miellyttävää enää loppumatkasta hiihtää, kun oli aika kova tahti. Ensi kerralla taas rauhallisemmin. Tänä talvena onkin tullut jo suihkittua 75 km. Viime talveen verrattuna jo aika paljon enemmän. Helmikuussa onkin jo mukava hiihdellä, kun aurinko lämmittää vähän ja saa nauttia hankien hohteesta.

Toinen helmikuun "ihanuus" noro-virus tai tuttavallisemmin mahatauti iski minuun keskiviikko-iltana, onneksi oli tällä kertaa mallia lievä. Sain jopa nukuttua suurimman osan yöstä. Eilen oli sitten vähän kuumetta ja aika ventti olo. Makasin sitten sohvalla koko päivän ja söin vain jäätelöä. Onneksi rakas tuli kotiin jo kolmen jälkeen niin sain vähän evästä ja seuraa:) Vielä on hiukan semmoinen olo, ettei ihan täysissä voimissa ole, eikä oikein tee mieli ruokaa, mutta päivä kerrallaan parannutaan. :)

Nyt täyty ruveta viikonlopun viettoon, huomisaamuna katsellaan jääkiekkoa ja illalla menenkin nuorkauppakamarin bileisiin...

torstai 11. helmikuuta 2010

Valokuvahaaste

Sain tämän haasteen Vernalta. Eli neljäs valokuvakansio ja neljäs kuva sieltä. Olen tähän vanhan blogin puolella vastannut, mutta nyt uudestaan uudella kuvalla.

Koneella oleva neljäs kansio ja sen neljäs kuva eivät tuottaneet julkaisukelpoista kuvaa, eikä näin käynyt lopusta päin laskettunakaan. Joten muistitikkua tutkimaan. Neljäs kansio alusta laskien ei vieläkään antanut toivottua tulosta, mutta lopusta päin neljäs olikin voitokas. Kas tässä:

Ollaan maaliskuussa 2008. Ollaan tuolloin vielä poikaystävän, nykyisen avokin kanssa menossa Ylläkselle viikon lomalle. Tämä on siis otettu viitostieltä, kun ollaan kääntymässä Rovaniemelle vievälle tielle. Koko loman keli oli tuollainen kuin kuvassakin, hieman harmaa, mutta se ei haitannut, muuten oli oikein mukava reissu!

torstai 4. helmikuuta 2010

Ja jalka nousee ja nousee ja nousee ja nousee...

Ajattelin vaihteeksi höpistä vähän muista harrastuksista kuin käsitöistä. Elikkäs siis liikunta-asiaa. Muutettuani takaisin kotipaikkakunnalle olen käynyt maanantaisin ja torstaisin jumpassa, eli aerobicissa. Tämän lisäksi olen satunnaisesti lenkkeillyt ja hiihtänyt. Tietysti myös luistelut, pyöräilyt yms. kuuluu asiaan.

Tänään sitten pitäisi mennä vetämän stepaerobicia torstaijumppaan. Hupsu, kun aina lupaudun antamaan itsestäni. Tässä pitäisi vissiin kehittyä. Vedän tuon saman tunnin nyt kolmena torstaina, jos en sairastu. Stepaerobic on siis aerobic tunti, jossa liikkeet tehdään step lautaa apuna käyttäen. Tämä rasittaa jonkin verran polvia. Viime vuonna torstaijumppa oli aina stepaerobiciä, joten olin silloin aika hyvässä kunnossa, nyt hiukan jännittää miten puuskutan jo ensimmäisen vartin jälkeen. hui...

Hiihtämiseen sain myös uutta pontta muutettuani tänne nykyiseen kotiin. Hiihtolatu nimittäin kulkee tuosta 100 metrin päästä, joten viime vuonna hyppäsin taas ladulle ja huomasin nauttivani hiihdosta aivan eri tavalla kuin ennen. Hyvänä apuna on sykemittari, kun minulla ainakin on paha tapa hiihtää liian kovasti. Mittarin avulla pystyn säätelemään vauhtia niin, että jaksaa koko lenkin. 10 km menee tunnissa nykyään. Takana jo 40 km tänä talvena ja lisää olisi tarkoitus hiihtää, ehkä jo huomenna.

Ja kaikkein parasta liikunnassa on se, että voi sitten hyvällä omalla tunnolla välillä herkutellakin:) siispä kaikki hikoilemaan ja talvesta nauttimaan. Hiihtäen se talvikin lyhenee.

maanantai 1. helmikuuta 2010

Täällä vielä.

Piti tulla ihan vaan ilmoittamaan, että täällä ollaan. Ei vaan ole ollut kirjoitusolo. Olen kyllä tällä välin saanut ystävän hääsukat valmiiksi. Olivat ainakin minusta HIENOT!!! Ja taisi rouvakin niistä tykätä. Vielä täältäkin onnea, olette ihania! :)

Tähän piti tulla kuva siitä, kun siivosin kirstuani, jossa siis lankoja yms. käsityöjuttuja säilytän. Mutta kuva olikin pikselimössöä, en siis sulostuta teidän päivää rumalla kuvalla.

Nyt vähän ajattelin pohtia asiaa, joka minua kummastuttaa. Olen tästä kaverista aiemminkin blogissa jotain kirjoittanut, nyt taas lisää. Tämä kaverini meni 20-vuotiaana naimisiin, jolloin oli jo iso talo ja velka ja lapsi tulossa. Syntyi toinen lapsi ja sitten tulikin avioero. Liitto kesti alle 3 vuotta. Nyt reilu puoli vuotta eron jälkeen ollaan uudestaan naimisissa ja tulossa on kolmas lapsi, neljäs lapsi tähän uusioperheeseen. Miksi pitää olla niin kova kiire. En ymmärrä. Tuntuu, kuin elämällä olisi eräpäivä ja se olisi aivan nurkan takana.

Olen monesti huomannut, että minulla on kovin perinteiset elämänarvot. Siksi monesti törmään ajatukseen, miksi? Ei ehkä pitäisi tuostakaan ystävästä ajatella mitään ikavaa, mutta en vain voi sille mitään. Ymmärrän toki, ettei elämää eletä muita varten. Eikä varsinkaan minun arvojeni mukaisesti. Silti olen hieman ihmeissäni. Mutta jääköön asia tähän, minä jatkan omaa tasaisen tappavaa, minulle sopivaa elämää. Joka muuten on nykyään maisterin ja työttömän elämää. Elikkäs kyllä, minulle on viime viikolla myönnetty maisterin tutkinto opinahjosta ja enää odotellaan papereita postista. Tuntuvat viipyvän. Pitäisi varmaan suunnitella valmistujaisia, äiti ainakin niitä tuntuu suunnittelevan kun jo tänään puhelimessa puhui jotain karjalanpiirakoista, eli kuten meillä sanotaan piirakan paistosta.

Kovasti tässä kotona ollessa kaipaisi jotain tekemistä. Ennen kotona ollessa oli sentään päivällä koulujuttuja tehtävänä. Nyt ei ole oikeastaan mitään. Mökki hohtaa puhtautta ja ruokaakin on. Mitä sitä sitten tekisi. Olisi sittenkin pitänyt toteuttaa se viime kevään vitsi äitiyslomasta. Ja tämäkin oli sitten vitsi:) Jään tänne pohtimaan, mitä tekisin.

Muoks. kuva pitää olla, joten tässä kuva meidän autosta, joka ostettiin joulukuussa äitiltäni. Eikös ookin upea... :)